Yhdistelmävakuutuksen perusajatus on hyvä, mutta vakuutuksen on oltava siedettävän hintainen

Suomen Taiteilijaseuran kannat yhdistelmävakuutukseen

1. Yhdistelmävakuutuksen perusajatus on hyvä

Suomen Taiteilijaseura kannattaa yhdistelmävakuutuksen käyttöönottoa, sillä se voisi poistaa kannustinloukkuja ja parantaa monien freelancer- ja itsensätyöllistäjätaiteilijoiden asemaa merkittävästi.

Yhdistelmävakuutuksen perusidea on hyvä, sillä se poistaisi nykyisen epäkohdan, jossa ihminen voi yleensä vakuuttaa itsensä vain joko palkansaajana tai yrittäjänä, mutta ei molempina. Jos hän pystyy vakuuttamaan itsensä molempina, hän joutuu nykyisin maksamaan kahta vakuutusmaksua saamatta välttämättä mitään turvaa kummastakaan. Miksi? Koska kun työssäoloehtoa lasketaan kahdella eri tavalla, jotka eivät noteeraa toisiaan, henkilön voi olla vaikea ylittää työssäoloehtoa kummassakaan, eli hän jää helposti vaille ansioturvaa, vaikka olisi tehnyt paljonkin töitä ja vakuuttanut itsensä kahteen kertaan.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että yhdistelmävakuutus koskisi vain pietä osaa kuvataiteilijoista (kohta 3).

 

2. Vakuutuksen on oltava siedettävän hintainen myös pienituloisille

Jotta yhdistelmävakuutus oikeasti parantaisi niiden asemaa, joilla on sekä palkkatuloja että tuloja yrittäjyydestä, on vakuutuksen oltava siedettävän hintainen myös pienituloisille ja tuotettava ansioturvaa kaikille tai vähintäänkin useimmille vakuutuksenottajille.

Tämän tavoitteen toteutumiseksi ehdotamme, että:

1. Vakuutuksesta tulee pakollinen kaikille, joilla on sekä palkkatuloja että Y-tunnuksen kautta tulevia tuloja.Käytössä ei olisi mitään tulojen alarajaa, jonka jälkeen vakuutus olisi otettava, vaan kaikki, joilla kumpaakin edellä mainittua tulolajia on, joutuisivat ottamaan vakuutuksen. Tämä edellyttää luonnollisesti, että vakuutus on kohtuullisen hintainen.
    
2. Työssäoloehtosääntöä kehitetään niin, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin pääseminen helpottuu. Toki sekin jo auttaa, että yhdistelmävakuutuksen kautta olisi helpompi täyttää työssäoloehto, kun sitä voisi täyttää sekä Y-tunnuksen kautta tulevilla tuloilla että palkansaajana tehdyillä työpäivillä. Se ei kuitenkaan ole yksin riittävä toimi, sillä vaarana on, että yhdistelmävakuutusta maksavista henkilöistä vain harvat saisivat työttömyyden sattuessa vakuutuksestaan todellista hyötyä. Paljon oikeudenmukaisempi ja kannustavampi malli olisi se, jossa henkilön kaikki tulot – olivat ne sitten palkkatuloja, yrittäjän tuloja tai apurahatuloja – aina vaikuttaisivat heidän ansioturvansa suuruuteen. Ainakaan ei saa käydä niin, että suurin osa taiteilijoista päätyy maksamaan vakuutusta, mutta sitten kun jäävät työttömäksi, vain ani harva heistä saa ansiosidonnaista. Jos luodaan malli, jossa vakuutus on pakollinen vain niille, joilla on suhteellisen paljon palkkatöitä ja yrittäjän tuloja, ei yhdistelmävakuutus lainkaan auta suurinta osaa kuvataiteilijoista. 
    
3. Toteutetaan ainakin kuvataiteilijoiden yhdistelmävakuutus Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kautta, sillä apurahansaajien eläkevakuutukset on jo sinne keskitetty ja moni yhdistelmävakuutettu on ajoittain myös apurahalla. Kuvataiteilijoiden kaikki ei-työsuhteinen tulo olisi todennäköisesti järkevää vakuuttaa Melassa.
    
4. Tutkitaan progressiivisen vakuutusturvan mahdollisuutta, sillä se tekisi yhdistelmävakuutuksesta hyödyllisemmän myös pienituloisille. Progressiivisuudella tarkoitetaan tässä sitä, että tuloista perittävä vakuutusmaksu voisi olla prosentuaalisesti sitä suurempi, mitä suuremmat tulot ovat, ja suurituloisten maksamilla, prosentuaalisesti isommilla vakuutusmaksuilla voitaisiin korottaa pienituloisten ansioturvaa. Suurituloiset siis osallistuisivat oman ansioturvansa rahoittamisen lisäksi myös pienituloisten ansioturvan rahoittamiseen.
    
5. Tutkitaan selvityksen yhteydessä, olisiko mahdollisuutta rahoittaa yhdistelmävakuutusta muidenkin kuin vakuutettujen henkilöiden maksamilla maksuilla. Olisi oikeudenmukaista ja järkevää ainakin tutkia mahdollisuutta, että myös toimeksiantajat tai valtio osallistuisivat vakuutuksen sen osan kustannuksiin, jotka koskevat muussa kuin työsuhteessa tehtyä työtä.

3. Yhdistelmävakuutus koskisi vain osaa taiteilijoista — tarvitaan siis muitakin uudistuksia

Vain osalla kuvataiteilijoista on palkkatuloja, ja Y-tunnus on vain joka kolmannella.  Y-tunnus on pakollinen vain, jos myynti on yli 15 000 € vuodessa. Y-tunnuksellisten kuvataiteilijoiden osuus on viime vuosina noussut julkisen taiteen tilausteosten yleistyttyä, mutta alan luonteesta johtuen se ei välttämättä koskaan nouse kovin suureksi.

Yhdistelmävakuutus ei siis ratkaise koko luovan alan sosiaaliturvan ongelmaa, ja hallitusohjelmakirjauksen toteuttamiseksi (”hallitus ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia”) tulee ottaa käyttöön muitakin keinoja kuin yhdistelmävakuutus.

Hyvin toteutettuna yhdistelmävakuutus kyllä merkittävästi lisäisi Y-tunnuksen omaavien vapaiden taiteilijoiden määrää ja nykyistä useampi heistä perustaisi myös yrityksen, mutta vakuutuksen ulkopuolelle jäisi silti ainakin toistaiseksi suurin osa kuvataiteilijoista. 

Miksi? Koska jos vakuutus on vapaaehtoinen, moni taiteilija arvioi, ettei saa vakuutuksesta todellista hyötyä, varsinkin jos työssäoloehdon täyttäminen on jatkossakin yhtä vaikeaa tai jopa vielä vaikeampaa kuin nykyään. 

Toinen syy on apurahojen merkittävä rooli vapaiden taitelijoiden toimeentulon lähteenä. Jos apurahat eivät jatkossakaan lainkaan vaikuta työssäoloehdon täyttymiseen ja ansioturvan tasoon, on yhdistelmävakuutus monen taiteilijan näkökulmasta vain taakka.
 

4. On tärkeää parantaa myös apurahalla työskentelevien sosiaaliturvaa

Tällä hetkellä on niin, että apurahalla työskentely vain heikentää henkilön asemaa työmarkkinoilla apurahakauden jälkeen. Pitäisi olla toisin päin: Apurahakauden pitäisi kerryttää työssäoloehtoa ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Apurahalla työskentely on taiteilijan ammatin harjoittamista.

Neljä kuukautta tai sitä pidemmät apurahat on vuodesta 2009 lähtien vakuutettu MELA:n kautta, mikä on parantanut vapaiden taiteilijoiden ja tutkijoiden eläketurvaa valtavasti. Nyt olisi hyvä kehittää myös heidän ansioturvaansa.

Ymmärrämme kyllä, että on epäselvää, kuka ja miten rahoittaisi apurahalla työskennelleiden ansioturvan. Ehdotamme, että ansioturvan rahoitus laitetaan kokonaan tai pääosin apurahan myöntäjien, eli lähinnä valtion ja säätiöiden, vastuulle. Apurahan myöntäjätahot saavat apurahojen vastineeksi nimittäin apurahataiteilijoiden ja -tutkijoiden työpanoksen niin paljon halvemmalla kuin mitä sama työ maksaisi palkkatyönä, että olisi oikeus ja kohtuus, että he osallistuisivat apurahalla työskentelevien ansioturvan rahoittamiseen.

5. Taiteilijoiden kohtelua TE-toimistoissa pitää parantaa

Vaivaton, valtiolle edullinen keino vaikuttaa taiteilijoiden sosiaaliturvaan on ohjeistaa TE-keskuksia nykyistä paremmin, sillä toistaiseksi on tavallista että TE-toimistoissa tehdään TE-keskusten omien sisäisten ohjeiden ja myös lainvastaisia päätöksiä, taiteilijoiden edun vastaisesti.

Kun kulttuuripolitiikan tutkimuslaitos, Cupore, tutki taiteilijoiden kokemuksia työttömyysturva- ja sosiaaliturva-asioissa, tulos oli muun muassa, että:

”Reilu puolet vastaajista (55 %) ilmoitti kohdanneensa ongelmia työttömyysturva-asioissa ja niin ikään puolet (50 %) sosiaaliturva-asioissa työssään taiteilijana. Vain noin joka kymmenes vastaaja ei ollut kohdannut lainkaan ongelmia sosiaaliturva- tai työttömyysasioissa.”
 
(Lähde: Taiteen ja kulttuurin barometri 2022: Taiteilijoiden työhyvinvointi. Cuporen verkkojulkaisuja 72. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore, 2023.)

TE-keskukset tulkitsevat apurahalla työskentelyä usein niin, että apurahalla työskennellyt joko "ei ole tehnyt mitään" — koska ei ole palkkatöissä — ja pyrkivät pakottamaan taiteilijaa tai tutkijaa ottamaan vastaan mitä tahansa työtä.

Toinen yleinen ongelma on, että TE-keskuksissa tulkitaan asiaa niin, että apurahakausi osoittaa henkilön olevan yrittäjä, joka ei apurahakauden jälkeen kelpaa työnhakijaksi. Taiteilijoiden kohdalla tämä vaikuttaa kaikkea muuta kuin kannustavasti. Taiteilijat tunnistavat hyvin sen riskin, että heidät voidaan vasten heidän tahtoaan tulkita yrittäjiksi, vaikka heillä ei olisi mitään tuloja, eikä mitään oikeaa yritystoimintaa muistuttavaa aktiviteettia. Tämä aiheuttaa sen, että monet taiteilijat välttelevät viimeiseen asti kaikkea sellaista työtä, joka voi johtaa tuollaiseen pakkoyrittäjyyteen — vaikka yhteiskunnan etu tietenkin olisi se, että Y-tunnuksella toimiminen ja yrittäjäksi ryhtyminen olisi vapaaehtoista ja että kynnys siihen olisi mahdollisimman matala.

Kolmas yleinen ongelma on, että TE-keskukset epäävät taiteilijan tai tutkijan työttömyysetuuden heti kun havaitsevat hänen tekevän jotain taiteellista / tutkimuksellista, vaikka hän ei saisi tekemisistään mitään tuloa ja vaikka hän edelleen on ”työmarkkinoiden käytettävissä” vaikka päivän varoitusajalla. Tämä on selvästi ristiriidassa TE-keskusten omien toimintaohjeiden mukaan, sillä niissä selvästi todetaan, että taiteilijalla / tutkijalla on oikeus ylläpitää ammattitaitoaan ilman, että sillä on vaikutusta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta.*

Info: Kuvataiteilijan työstä

Valtaosa kuvataiteilijoista työskentelee vapaina taiteilijoina ja itsensätyöllistäjiinä. Kuvataiteilijan toimeentulo perustuu pääsääntöisesti apurahojen, työtulojen, yrittäjyystulojen sekä sosiaaliturvan yksilöllisiin yhdistelmiin. On tyypillistä, että samankin taiteilijan toimintavuodet eroavat toisistaan huomattavasti: yhtenä vuotena toimeentulosta merkittävimmän osan saattaa muodostaa esimerkiksi apuraha, toisena teosten myynti (yrittäjyystulo). Yhdellä kuvataiteilijalla voi saman vuoden aikana olla niin voimassaoleva MYEL- ja YEL-vakuutus kuin työeläkemaksuja ja työttömyyskassan jäsenyys.

Kuvataiteilijoille palkkatyön mahdollisuuksia on usein lähinnä taiteen opetustyössä, mutta varsinaista taiteellisen toiminnan palkkatyötä on äärimmäisen harvoin tarjolla. Monet kuvataiteilijat päätyvät toimimaan yrittäjänä myös esimerkiksi siksi, että toimeksiantajat edellyttävät laskuttamista. Vain osalla kuvataiteilijoista on palkkatuloja, ja Y-tunnus on vain joka kolmannella. Kuvataiteilijoiden veronalaisten vuositulojen mediaani on noin 20 200 euroa sisältäen apurahat.

Teemu Mäki
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja

Annukka Vähäsöyrinki
Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja

Suomen Taiteilijaseura on kuvataiteen vaikuttaja- ja asiantuntijaorganisaatio, joka edustaa yli 3 000 ammattikuvataiteilijaa.
 

***************

LISÄTIETOA

Taiteilijana Suomessa -aineisto / Sokka, S., Renko, V., Hirvi-Ijäs, M., Karttunen, S. & Lahtinen, E. (2023). Visuaaliset taiteet Suomessa: Selvitys toimialan rahoituksesta, rakenteista ja kehittämistarpeista. Cuporen verkkojulkaisuja 73. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore.

https://www.cupore.fi/julkaisut/visuaaliset-taiteet-suomessa-2/

(Taiteen ja kulttuurin barometri 2022: Taiteilijoiden työhyvinvointi. Cuporen verkkojulkaisuja 72. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore, 2023. https://www.cupore.fi/wp-content/uploads/migrated-assets/tiedostot/2023/cupore_barometri_2022.pdf

Suomen Taiteilijaseura Lausunto muistiosta yhdistelmävakuutukseksi, 2018: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/8a5418d3-72ff-4735-8cf0-330b9253df96/67126840-33d0-40ba-830b-4963136d9989/LAUSUNTO_20180315092447.pdf

* = Silloinen työministeri Jari Lindströmin vastauksessaan kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon kirjalliseen kysymykseen totesi (Vastaus kirjalliseen kysymykseen KKV 190/2018 vp, taitelijoiden yhdenvertaisesta kohtelusta TE-toimistoissa, 1.6.2018): 

”Taiteilija voi edelleen ylläpitää ammattitaitoaan ilman, että tällä on vaikutusta hänen oikeuteensa saada työttömyysetuutta.” 

Vastauksessaan ministeri tuolloin totesi myös, että 

”TE-toimiston tehtävänä on tutkia työttömyysetuuden saamisen työvoimapoliittiset edellytykset ja antaa työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle työvoimapoliittinen lausunto työttömyysetuuden maksamista varten. Kirjallinen selvityspyyntö lähetetään, jos TE-toimisto tarvitsee lisätietoja työttömyysetuuden työvoimapoliittisten edellytysten arviointia varten. Ammattitaidon ylläpitämisenä pidettävästä toiminnasta ei tulisi pyytää työnhakijalta selvitystä eikä siitä tulisi antaa työvoimapoliittista lausuntoa. Toisinaan voi kuitenkin olla tarvetta selvittää tarkemmin toiminnan luonnetta. Ammattitaidon ylläpitämisenä ei pidetä esimerkiksi toimintaa, jolla on taloudellinen tavoite.”

Tämä jälkimmäinen lainaus kertoo missä määrin tulkinnanvaraiset nykyiset ohjeet ovat. Yhtäältä taiteilijalla on oikeus ylläpitää ammattitaitoaan, eli esim. kirjoittaa, maalata, tanssia tai soittaa, mutta toisaalta TE-toimistot saavat hyvin vapaasti päättää, milloin he pitävät ammattitaidon ylläpitämistä toimintana, ”jolla on taloudellinen tavoite”, joka poistaa oikeuden työttömyysetuuteen.