Toiminnanjohtajalta: Taiteen ja kulttuurin rooli murrosten ajassa

Olen saanut osallistua kuluneen vuoden aikana kahteen koulutukseen, Maanpuolustuskorkeakoulun valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille sekä Sitran EU:n johtamisen kurssille, joiden molempien tavoitteena on tuoda yhteen päättäjiä ja vaikuttajia yhteiskunnan eri sektoreilta rakentamaan yhdessä tulevaisuutta. Ensimmäisellä kurssilla suomalaisen yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja kriisinkestävyyden, toisella EU:n jatkuvuuden ja uusiutumiskyvyn näkökulmasta. Koulutukset ovat piirtäneet terävästi esiin taiteen ja kulttuurin merkityksen erityisesti nyt, kun yhteiskunnallista vakautta ja yhtenäisyyttä haastetaan sisäisesti ja ulkoisesti, kotimaassa ja Euroopan tasolla.

Rauhanprojektina syntynyt Euroopan unioni on onnistuneesti ylläpitänyt vakautta Euroopassa yli puoli vuosisataa, mutta poliittista keskustelua hallitsevat jälleen kysymykset turvallisuudesta, rajoista ja yhteisestä vastuunjaosta. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi Ukrainassa käytävä sota, myös jo pidempään jatkunut sisäinen polarisaatiokehitys unionin sisällä. Poliittinen ääriajattelu valtaa jalansijaa, ja ihmisoikeuksien ja demokratian tilasta on syytä kantaa huolta. Samanaikaisesti EU:ta haastavat globaalit ilmiöt, kuten tekoälykehityksen äkkiloikka sekä taloudellinen ja teknologinen (suur)valtakilpailu. Kaiken taustalla häämöttää kysymys kansainvälisten ilmastotoimien tulevaisuudesta ja EU:n kunnianhimon tasosta asiassa. Suomessa olemme osa tätä liikettä, joskin kotimaassa huomio suuntautuu tällä hetkellä pääasiassa mittaviin julkisen talouden sopeuttamistoimiin, jotka osuvat rajusti myös kulttuurialaan.

Henkinen kriisinkestävyys, kansalaisten resilienssi, onkin noussut viime aikoina osaksi poliittista varautumis- ja turvallisuuskeskustelua Suomessa. Kulttuurin rooli osana suomalaista kokonaisturvallisuusajattelua on muotoutumassa. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksessa selvitetään kulttuurialan sitouttamista osaksi huoltovarmuussuunnittelua, eikä ihme. Esimerkiksi Euroopan komission selvitys Culture and democracy, the evidence osoittaa, kuinka kulttuuritoimintaan osallistuminen vahvistaa kansalaistoimintaa, demokratiaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi suurempaa todennäköisyyttä äänestää ja tehdä vapaaehtoistyötä. Lisäksi kulttuuritoimintaan osallistuminen vahvistaa henkilökohtaisia ja sosiaalisia taitoja, kuten itseilmaisua, kykyä kuunnella muita, ymmärtää erilaisia näkökulmia ja edistää konfliktien ratkaisua. Nämä ovat toimivan demokratian perusrakennustyökaluja.

Kuitenkin moni kulttuurialan toimija Suomessa käy tällä hetkellä sopeutumis- ja selviytymiskamppailua leikkausten keskellä etsien keinoja toimintansa jatkuvuuden, jopa olemassaolonsa turvaamiseksi. Kulttuurin kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin on monitahoinen kudelma, joka muodostuu jaetuista vastuista ja yhteisestä visiosta. Myös kulttuuriorganisaatioiden itsensä tulee pohtia omaa kriisinkestävyyttään ja varautumista erilaisiin yhteiskunnan poikkeus- ja häiriötiloihin, mutta selvää on, ettei meillä ole kulttuuria, joka kannattelee vaikeina aikoina, jos alan infrastruktuuri ja taiteilijoiden työskentelyedellytykset ajetaan lyhytnäköisten rahoitusleikkausten myötä alas. Kulttuurista leikkaamalla ollaan heittämässä kirjaimellisesti työkirvestä kaivoon.

Muutos edellyttää meiltä, niin päättäjiltä kuin kulttuuritoimijoilta, osaamista ja uskallusta ennakoida tulevaisuutta. Tämä vaatii avoimuutta vastaanottaa ja toisaalta kykyä kyseenalaistaa erilaisia tulevaisuusvaihtoehtoja. Tulevaisuutta kun ei vielä ole olemassa, ja siksi se täytyy kuvitella. Tulevaisuusajattelu edellyttää myös kokonaisuuden systeemistä tarkastelua; asioiden välisten kytkösten tunnistamista sekä päätösten välittömien ja välillisten seurausten puntarointia. Julkisen rahoituksen leikkaukset muokkaavat väistämättä kulttuurin kenttää, mutta millä tavalla? Mitkä ovat vaikkapa yksittäisen avustusmuodon pois jättämisen systeemiset vaikutukset alaan? Entä laajemmat yhteiskunnalliset vaikutukset kulttuuripalveluiden ja -osallistumismahdollisuuksien kaventuessa? 

Ajattelen kuitenkin, että taide- ja kulttuuritoimijoina erityinen vahvuutemme on, että olemme jatkuvasti ja orgaanisesti tekemisissä mahdollisten tulevaisuuksien kanssa. Kukapa yhteiskunnan hiljaisia muutossignaaleja herkemmin tulkitsisi kuin taiteilija. Muutokseen sopeutuminen edellyttää poisoppimisen ja uuden oppimisen taitoja meiltä kaikilta, ja luovilla ammattilaisilla on tässä suunta näytettävänä. Siksi meidän ei kannata vain alistua politiikkatoimien kohteeksi, vaan mieltää itsemme hyvän huomisen aktiiviseksi rakentajaksi, joilla on annettavaa myös laajempaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. EU:n johtamisen kurssilla loimme tulevaisuusvision EU:lle ja laadimme terveiset uusille mepeille, joissa peräänkuulutimmekin sivistyksen, kulttuurin ja luovuuden tukemista ja näiden myötä tulevaisuususkon vahvistamista.

Visiomme mukaan 18 vuoden päästä EU on monimuotoisuudessaan yhtenäinen, maailman vakain demokraattisesti johdettu poliittinen yhteisö, johon unionin asukkaat luottavat. EU on turvallinen ja hyvä paikka elää. EU:n perustavina arvoina ovat ihmisoikeudet, kansanvalta ja oikeusvaltio. Sillä on vahva ja uudistumiskykyinen päätöksentekojärjestelmä. EU tunnustaa kulttuurien ja koulutuksen merkityksen ihmisten fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille ja omalle toimintakyvylleen. Se toimii ihmisiä ja luontoa kunnioittavasti ja ottaen päätöksissään huomioon tulevat sukupolvet. Globaalisti EU on esimerkki onnistuneesta tavasta yhdistää vahva, muutoskykyinen, sosiaalisesti kestävä talous ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastaisiin toimiin. EU on edelläkävijä ja globaali vastuunkantaja. Sitä arvostetaan koska se vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä ja globaalia turvallisuutta ja tarjoaa ratkaisuja rauhan rakentamiseen.

Pidän tästä visiosta valtavasti, koska se on kunnianhimoinen, eteenpäin suuntaava ja humaani. Tulevaisuus, jollaisessa haluaisin elää. Mika Waltarin sanoin: ”Tartu sinä moukariin ja tao omaa aikaasi kuin kuumaa rautaa. Älä pelkää suuria aiheita, sillä ihminen kasvaa työnsä mukana.”

Annukka Vähäsöyrinki
Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja