Meneillään oleva opetus- ja kulttuuriministeriön johtama kulttuuripoliittinen selontekotyö on koko kulttuurialalle merkittävä, sillä työn tarkoituksena on vetää suuria linjoja aina 2040-luvulle saakka. Rahaa ei kuitenkaan saa pyytää.
Kulttuuripoliittisen selonteon työryhmä on urakoinut kevään ajan haastavan tehtävänsä kimpussa. Työryhmä on kiitettävästi kuullut kentän toimijoita lukuisissa tapaamisissa, ja työryhmäläiset vierailivat myös kuvataidealan tilaisuudessa keskustelemassa Taiteilijaseuran, Framen ja Kuvaston terveisistä. Työryhmän on määrä saada työnsä valmiiksi kesäkuussa ja eduskunnan käsitellä selontekoesitys syksyllä.
Positiivisena haasteena prosessissa on ollut mittakaava, eli tavoite tarkastella kulttuurialan tulevaisuutta kokonaisuutena ja taiteenalarajat ylittäen, pitkälle horisonttiin. Negatiivisena haasteena on ollut se, että työssä on systemaattisesti haettu ratkaisuja, jotka eivät edellytä julkista lisärahoitusta kulttuurialalle. Tosiasiallisesti kulttuuribudjetin korottamiselle sekä taiteenalojen yhdenvertaisemmalle rahoituskohtelulle on kipeä tarve. Alla kuitenkin muutama pienempi ja suurempi ehdotukseni selontekotyöryhmälle tehtävänannon mukaisesti.
Kulttuuri läpäisee yhteiskunnan ja politiikkasektorit
Kulttuurialan elinvoimaisuuden ehtona on, että se ei jää suomalaisessa päätöksenteossa kuriositeetiksi, vaan huomioidaan kaikilla keskeisillä politiikkasektoreilla, kuten esimerkiksi elinkeinopolitiikassa, turvallisuuspolitiikassa, ulkopolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa. Koska olemme osa laajempaa eurooppalaista poliittista yhteisöä, on syytä katsoa myös kohti kesäkuun eurovaaleja. EU:n tulevaisuuden osalta suurimmat haasteet ja mahdollisuudet liittyvät kilpailukykyyn, uusiin teknologioihin, vihreään siirtymään sekä – valitettavasti – turvallisuuteen. Kulttuurilla on roolinsa näissä kaikissa ja soisin, että Suomi näyttäisi suuntaa kulttuurin ja luovan osaamisen hyödyntämisessä.
Yritys- ja kansainvälistymisrahoitus kulttuuri- ja luovien alojen toimijoiden ulottuville
Kulttuurialan liiketoiminnan ja kansainvälisen viennin kehittäminen ovat selkeitä tavoitteita paitsi nykyisen hallituksen kulttuuripolitiikassa myös selontekotyössä. Näiden toteutuminen vaatii ministeriöidenvälistä strategista yhteistyötä, ja kolmijako lankeaa ainakin opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä ulkoministeriön tonteille.
Välittömänä toimenpiteenä tulisi selvittää, kuinka TEM:n alaisen innovaatiorahoitusta myöntävän ja kansainvälistymispalveluita tarjoavan Business Finlandin tuet voisi räätälöidä paremmin soveltumaan myös kulttuurin ja luovien alojen tarpeisiin. Nykyisellään taiteellisen sisällön luominen ei pääsääntöisesti mahdu Business Finlandin hakukriteereihin ja taiteen tekijöiden yritysmuotoinen toiminta on Business Finlandille liian pienimuotoista. Luovien alojen tarpeisiin on pyritty aikaisemmin vastaamaan Creative Business Finland -ohjelman kautta, mutta sen toiminta ei ole jatkumassa.
Kehysriihen tuoreiden päätösten mukaisesti hallitus ohjaa Business Finlandin rahoitusta tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kohdennus rakentaa Suomen vahvuuksille, sillä olemme innovaatiotoiminnassa kansainvälisesti kuuden kärjessä ja EU-maista kolmantena, joskin kompurointia on yhä innovaatioiden kaupallisessa hyödyntämisessä. Kulttuurialan kannalta haasteena on, että toimijat eivät juuri pääse tästä kohdennuksesta hyötymään. Helsingin Sanomien haastattelema Business Finlandin edustaja luonnehtii, että T&K-rahaa voisi päätyä esimerkiksi innovaatioihin, jotka hyödyntävät uutta tekoälyteknologiaa tai lisättyä todellisuutta ja näin tarjoavat työtä luovien alojen osaajille.
Vaikka ajatus on sinänsä ihan hyvä, paljastaa se kuitenkin, kuinka heikosti kulttuurin toimialaa ymmärretään, tai kuinka vähän siitä välitetään. Kulttuurin toimiala pulppuaa luovaa osaamista ja olisi haaskausta pyrkiä sovittamaan se ulkoa määriteltyihin muotteihin. Pikemminkin tulisi tunnistaa se yritystoiminnan ja kansainvälistymisen potentiaali, joka kulttuurialalla on omista lähtökohdistaan käsin ja räätälöidä rahoitusinstrumentit tukemaan alan tarpeita.
Kulttuurialan liiketoiminnan ja kansainvälisen viennin kehittämisessä on lisäksi huomioitava, että suuri osa uusien innovaatioiden kehittelystä ja kansainvälisyysponnisteluista tapahtuu yhdistyksissä, siis muutoin kuin yritysmuotoisesti. Tähän katvealueeseen ei kuitenkaan nykyisellään ole täsmälääkettä, eli kohdennettuja rahoitusinstrumentteja, tarjolla. Jos yhdistysten kasvualustaan panostettaisiin, olisi realistista odottaa myös kaupallisten sovellusten syntyä.
Hallinnonalojen välisen yhteistyön syventäminen
Kulttuurin ja luovien alojen asiantuntijuuden turvaaminen myös muissa alan kannalta keskeisissä ministeriöissä, kuin opetus- ja kulttuuriministeriössä on ensiarvoisen tärkeää. Hallitusohjelmassakin todetaan tarve hallinnonalojen välisen yhteistyön vahvistamiselle, ja yhteistyötä tekevät ihmiset. Työ- ja elinkeinoministeriössä on ollut pitkään kulttuurin ja luovien alojen neuvottelevan virkamiehen rooli, minkä lisäksi ulkoministeriöön on verraten hiljattain perustettu kulttuurin ja luovien alojen suurlähettilään tehtävä. Tällaisten virallisten asiantuntijoiden ja keskustelukumppaneiden olemassaolo tuo jatkuvuutta kulttuurin toimialan sekä valtionhallinnon välille.
Selontekotyön puitteissa olisi mahdollisuus kehittää kulttuuripoliittisia tuki- ja ohjausjärjestelmiä isolla kädellä. Rakenteita päivittäessä on tärkeää tunnistaa eri taiteenalojen erilaiset toimintalogiikat ja luoda tuki- ja rahoitusjärjestelmät vastaamaan alakohtaisia tarpeita. Poikkisektoriaalinen dialogi ministeriöiden kesken lisää onnistumisen todennäköisyyttä tässäkin asiassa.
Taiteilijat huomioiva sosiaaliturvauudistus maaliin
Jo edellisellä hallituskaudella käynnistynyt sosiaaliturvauudistus on mittava prosessi, jota johtaa parlamentaarinen sotu-komitea. Taiteilijoiden kannalta sosiaaliturvapolitiikka on vähintäänkin yhtä merkityksellistä, kuin itse kulttuuripolitiikka, sillä epätyypillisten työsuhteiden alalla sosiaaliturvaan liittyvät epäjohdonmukaisuudet ovat merkittävä haaste. Tulevaisuuden hyvinvoivan taiteilijakunnan kannalta on tärkeää saada sotu-uudistus maaliin itsensätyöllistäjien erityistarpeet huomioiden sekä saattaa voimaan kohtuullisen hintainen yhdistelmävakuutus. Pieni mutta merkittävä toimenpide olisi TE-toimistojen yhtenäinen ohjeistaminen taiteilijan työttömyysetuuskäsittelyssä. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen Taiteen ja kulttuurin barometrin 2022 mukaan reilu puolet vastaajista (55%) ilmoitti kohdanneensa ongelmia työttömyysturva-asioissa ja niin ikään puolet (50%) sosiaaliturva-asioissa taiteilijan ammatissaan.
Digitaalisten toimintaympäristöjen mahdollisuudet
Generatiivisen tekoälyn kehitys on viime vuosien suurin globaali murros, joka vaikuttaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Euroopan viitekehyksessä keskustelu generatiivisesta tekoälystä kytkeytyy huoleen Euroopan strategisesta autonomiasta, eli kyvystä toimia riippumattomasti suhteessa suurvaltoihin. Vanha viisaus kuuluu, että Yhdysvallat on hyvä innovoinnissa, Kiina kopioinnissa ja EU reguloinnissa. Tässä tapauksessa EU-sääntely on ollut kulttuurin ja luovien alojen eduksi. EU:n parlamentin maaliskuussa hyväksymä tekoälyasetus (AI Act) linjaa, että yleiskäyttöisten tekoälymallien tulee noudattaa EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä ja täyttää tiettyjä läpinäkyvyysvelvoitteita. Vaikka asetuksen käytännön merkitys ja toimeenpano on vielä epäselvä, aktiivisena pyrkimyksenä on kuitenkin tekoälyn haittavaikutusten ehkäiseminen myös luovilla aloilla. Toimeenpanoa seuraamaan on helmikuussa 2024 perustettu uusi European AI Office Euroopan komission alaisuuteen.
Digitaaliset alustat ja työkalut muokkaavat voimakkaasti taiteen tekemistä, esittämistä ja kokemista muutoinkin, kuin tekoälyn osalta. Tekijänoikeudet ovat merkittävin sääntelyn kehittämisen kohde mutta toisaalta myös uudenlaisten tulovirtojen mahdollistaja luovan työn tekijöille.
Taiteellinen asiantuntijuus ei-taiteellisissa konteksteissa
Viimeisenä mutta ei vähäisenä ehdotuksena peräänkuulutan asennemuutosta taiteilijan monipuolisen osaamisen tunnistamisessa ja sen ennakkoluulottomassa hyödyntämisessä. Taiteellinen osaaminen ja ajattelu luovat arvoa myös muille kuin kulttuurialalle. Esimerkiksi kunnat, yritykset ja korkeakoulut voisivat nykyistä rohkeammin tarttua työnantajarooliin ja palkata taiteilijoita tekemään taiteellista työtä uudenlaisissa konteksteissa. Ainoa todellinen hidaste tälle ovat luutuneet asenteet puolin ja ehkä toisinkin. Mutta muutos on aina mahdollinen.
Annukka Vähäsöyrinki
Toiminnanjohtaja, Suomen Taiteilijaseura