Cuporen uusi Visuaaliset taiteet Suomessa -selvitys osoittaa toimialan marginaalisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore on julkaissut selvityksen visuaalisten taiteiden toimialan rahoituksesta, rakenteista ja kehittämistarpeista. Visuaaliset taiteet Suomessa -selvityksen tarkoitus on luoda yleiskuva visuaalisten taiteiden toimialasta ja kehityssuunnista. Sen ovat toteuttaneet erikoistutkijat Maria Hirvi-Ijäs, Sari Karttunen ja Sakarias Sokka sekä tutkijat Vappu Renko ja Emmi Lahtinen. Selvitys on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantona ja se keskittyy erityisesti ammattitaiteilijoiden toimintaedellytyksiin visuaalisten taiteiden kentällä.   

”Halusimme katsoa eri suunnista, mitä ovat taiteilijan työllistymisen paikat ja millaisia ovat edellytykset ammattimaiselle taiteelliselle toiminnalle visuaalisten taiteiden toimialalla”, kertoo Sakarias Sokka.    

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja, Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki sekä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja Kuvataidekummi-toiminnassakin mukana oleva kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä pitävät kaikki selvitystä ansiokkaana.

”Selvitys on erittäin merkittävä, sillä vastaavaa katsausta alastamme ei ole tehty liki 15 vuoteen. Selvitys osoittaa kiistattomasti visuaalisten alojen marginaalisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa”, kommentoi Vähäsöyrinki. Myös Ojala-Niemelän mielestä selvityksessä tuodaan onnistuneesti esiin visuaalisen taiteen ongelmakohtia suhteessa muuhun taidekenttään ja esitetään ongelmiin myös ratkaisuja.

”Selvitys on erittäin merkittävä, sillä vastaavaa katsausta alastamme ei ole tehty liki 15 vuoteen. Selvitys osoittaa kiistattomasti visuaalisten alojen marginaalisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa”

Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki

Suurimpina haasteina rakenteet ja rahoitus

Selvityksen tuloksissa korostuvat toimialan heikot rakenteet ja vaatimaton rahoitustaso suhteessa useimpiin muihin taiteenaloihin. Selvityksessä todetaan, että  

Taiteellisen työn rakenteet visuaalisten taiteiden alalla ovat monia muita taiteenaloja heikommat. Valtio rahoittaa visuaalisia taiteita vähän suhteessa useimpiin muihin taiteenaloihin. Valtion taiderahoituksesta kohdennettiin visuaalisiin taiteisiin (museotoiminta ja koulutus pois lukien) 3,5 prosenttia vuonna 2019. Valtion suora tuki kohdentuu visuaalisten taiteiden taiteilijoille ja yhteisöille etenkin apurahojen ja yhteisöavustusten kautta. Apurahoja visuaalisten alojen taiteilijoille on tarjolla vähän suhteessa hakupaineeseen. Visuaalisten taiteiden yhteisöille myönnettävä rahoitus mahdollistaa heikosti taiteilijoiden työllistymistä tai työn rahallista tukemista (esim. näyttelypalkkiot ja -korvaukset).

”Selvitys on erittäin merkittävä, sillä vastaavaa katsausta alastamme ei ole tehty liki 15 vuoteen. Selvitys osoittaa kiistattomasti visuaalisten alojen marginaalisen aseman suomalaisessa kulttuuripolitiikassa” 

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä

Ojala-Niemelä pitää visuaalisten taiteiden heikkoa rahoitustasoa perustelemattomana. “Yleisesti voi todeta, että ei ole mitään perustetta sille, miksi visuaalisten taiteiden rahoitus on niin paljon vähäisempää suhteessa muihin taiteenaloihin. Tähän on ehdottomasti löydettävä sellaisia työkaluja ja toimintatapoja, millä asia saadaan korjattua. Valtionavustusten ja apurahojen tulee tavoittaa myös visuaalisten taiteiden harjoittajat.”

Myös Kaivosojan mielestä kuvataiteilijoiden mahdollisuudet tulla toimeen taiteellisella työllään ovat tukalat. Hän olisi kuitenkin kaivannut alan rahoitusperustan katsaukseen kuluttajien ja kuntien roolin avaamista. ”Taiteen rahoitus Suomessa tulee suurelta osin yleisöiltä, sen jälkeen kunnilta ja valtiolta. Tilanteeseen vaikuttavat siis valtion toimien lisäksi muun muassa yksityinen kulutuskäyttäytyminen, ja sitä näkökulmaa olisin toivonut selvitykseen enemmän”, hän toteaa. Lisäksi hän huomauttaa, että julkisen tuen ohella visuaaliset taiteet saavat tukea Suomessa myös säätiökentältä.

Sokan mukaan kulttuuripolitiikka on ollut visuaalisten alojen osalta perinteisesti varsin yksilökeskeistä ja keskittynyt apurahoitukseen. Hän huomauttaa kuitenkin, että apurahat kuvataiteilijan toimeentulossa ovat vain pieni puro, ja ansainnan mahdollisuuksia on paljon enemmän sellaisilla aloilla, joilla on muutakin rakenteellista tukea. "Ei ole realistista ajatella, että apurahoitusta voisi paisuttaa samaan mittakaavaan kuin mitä rakenteellinen tuki on toisilla aloilla. Ihmetellään, että mistä sitä liksaa oikein saisi, mutta kun ei ole tarttumapintoja työllistymiselle. Siinä ongelman ydin oikeastaan onkin.”

Tuen ja rakenteiden puute on ajanut monet taiteilijat itsensätyöllistäjiksi tai yrittäjiksi, toiset omasta tahdostaan ja toiset pakon edessä. "Itsensätyöllistäminen on ratkaisu, jolla pystyy kaapimaan toimeentuloa eri suunnista. Toisille malli sopii, mutta ei kaikille”, Sokka kommentoi.

"Ei ole realistista ajatella, että apurahoitusta voisi paisuttaa samaan mittakaavaan kuin mitä rakenteellinen tuki on toisilla aloilla. Ihmetellään, että mistä sitä liksaa oikein saisi, mutta kun ei ole tarttumapintoja työllistymiselle. Siinä ongelman ydin oikeastaan onkin.” 

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen erikoistutkija Sakarias Sokka

Myös apurahoja on visuaalisten alojen taiteilijoille tarjolla vain vähän suhteessa hakupaineeseen. Esimerkiksi vuonna 2020 kuvataiteen hakijoista vain 7,5 %, valokuvataiteen hakijoista 8,9 % ja sarjakuva- ja kuvitustaiteen hakijoista 10 % sai taiteilija-apurahan.

Tämä huolimatta siitä, että Taiteen edistämiskeskuksen apurahatilastoissa kuvataiteilijat ovat vahvasti edustettuina. ”On totta, että määrärahat visuaalisen taiteen edistämiseen eivät ole Suomessa suuret, mutta kun katsotaan viime vuonna Taiken kautta jaettuja taiteilija-apurahavuosia, visuaalisten taiteiden edustajat ovat saaneet niitä jopa 40 %, mikä on toki hyvä”, toteaa ylijohtaja Kaivosoja.

Ratkaisuna yhteisöjen tukeminen ja hallinnon välinen yhteistyö  

”Siitä [Suomen vaatimattomista taidemarkkinoista] aiheutuu kova paine julkisiin varoihin visuaalisten taiteiden edistämisessä ja osaltaan tästä syystä taiteilijoiden tulonmuodostus jää usein pieneksi.” 

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja

Yhtenä ratkaisuna rakenteellisiin ongelmiin nähdään panostaminen toimialan yhteisöihin. Tutkijat toteavat, että visuaalisten alojen toimialalla yhteisöjen ja verkostojen merkitystä taide- ja taiteilijapoliittisessa tuessa ei ole riittävästi tunnistettu. 

Visuaalisten taiteiden yhteisöille myönnettävä rahoitus mahdollistaa heikosti taiteilijoiden työllistymistä tai työn rahallista tukemista esimerkiksi näyttelypalkkioina ja -korvauksina. Koska valtion kulttuuripolitiikka toimii pääosin vakiintuneiden avustus-, koulutus-, kulttuuripalvelu- sekä taide- ja kulttuurilaitosjärjestelmien kautta, jäävät näiden puitteiden ulkopuolella työskentelevät visuaalisten taiteiden harjoittajat järjestelmän katveeseen”, Ojala-Niemelä toteaa.

”Yhteisöihin panostaminen kertautuisi positiivisesti alan työllisyytenä sekä esimerkiksi myynnin, markkinoinnin ja kansainvälisyystyön kehittymisenä. Selvitys tekee näkyväksi toimialan eri osa-alueiden keskinäisriippuvaisen suhteen”, Vähäsöyrinki summaa.  

Kaivosoja pitää yhtenä toimialan keskeisenä kipukohtana Suomen vaatimattomia taidemarkkinoita, mikä nostettiin esiin myös selvityksessä. ”Siitä aiheutuu kova paine julkisiin varoihin visuaalisten taiteiden edistämisessä ja osaltaan tästä syystä taiteilijoiden tulonmuodostus jää usein pieneksi.” Hänen mukaansa tärkeää olisikin välittäjäportaan vahvistuminen ja taloudellinen resursoiminen. 

Yhteisöjen tukemisen lisäksi ratkaisun avaimina nähdään tiiviimpi hallinnonalojen välinen yhteistyö. Sokka korostaa visuaalisten taiteiden alan muodostuvan moninaisista toimijoista ja toimintamuodoista. “Alaa on hirveän vaikea kehittää mistään yhdestä hallinnon ikkunasta, vaan kokonaisuuden edistäminen vaatii hallinnollista yhteistyötä.” Myös ylijohtaja Kaivosoja toteaa, että olisi tarpeellista koota toimijakenttää ja hallintoa laajasti yhteen katsomaan eteenpäin. “Toivon, että seuraavalla hallituskaudella laadittaisiin visuaalisten taiteiden oma ohjelma”, hän ehdottaa.  

Ojala-Niemelä pitää ajatusta hallinnollisesta yhteistyöstä kannattavana. “Huomio siitä, että toimenpiteisiin tarvitaan poikkihallinnollista otetta, on tärkeä. Taide elinkeinona ja liiketaloutena kaipaa uusia näkemyksiä ja toimia ja tässäkin toiminnassa valtiolla on paljon tehtävää, tosin myös liike-elämän mahdollisuudet tulisi tunnistaa paremmin”, Ojala-Niemelä kommentoi.  

Näyttelypalkkiomallista ja julkisesta taiteesta tuloa taiteilijalle 

Ojala-Niemelä näkee, että visuaalisten taiteiden toimialalla on paljon mahdollisuuksia korjata rakenteellisia ongelmakohtia. “Yksi konkreettinen keino on ollut näyttelypalkkiojärjestelmän saaminen vihdoin budjettiperustaiseksi ja tietysti se, että siihen varataan riittävä rahoitus. Valiokunta on tyytyväinen, että näyttelypalkkiomallin vakiinnuttamiseen ehdotetaan 1 milj. euron määrärahaa. Tällä hetkellä määräraha mahdollistaa mallin käyttämisen taidemuseoissa, mutta ei pienemmissä näyttelyorganisaatioissa. Mallia tulisikin alan toimijoiden mukaan laajentaa myös museoita pienempiin toimijoihin, kuten taidegallerioihin. Valiokunta pitää perusteltuna, että mallin käyttöä pyritään kehittämään ja laajentamaan myös pienempiin visuaalisen alan näyttelytoimijoihin”, Ojala-Niemelä kertoo.  

Sokka puolestaan nostaa esiin yhtenä positiivisena esimerkkinä julkisen taiteen. Selvitys osoittaa, että julkisen taiteen edistämiseen on viime vuosina panostettu, minkä seurauksena ala on kehittynyt nopeasti ja tarjoaa myös taiteilijoille erilaisia työllistymisen mahdollisuuksia. Sokka huomauttaa, että heikkojen rakenteiden korjaaminen vaatisi myös innovaatioita, erilaisia rahoitusinstrumentteja ja tukea, kuten neuvontaa ja koulutusta. ”Vaatii ennakkoluulottomuutta ja valmiutta myös taiteilijakunnalta tarttua eri suunnista aukeaviin mahdollisuuksiin”, Sokka huomauttaa.   

Kaivosoja näkee hyvinä ratkaisuehdotuksina niin ikään näyttelypalkkiomallin laajentamisen ja prosenttiperiaatteen vahvistamisen sekä lisäksi taiteilijoiden sosiaaliturvan kehittämisen. Hän ei kuitenkaan halua nostaa selvityksestä yhtä ratkaisuehdotusta ylitse muiden, vaan kokee alan kaipaavan joukon erilaisia toimenpiteitä.  

On aika siirtyä ratkaisuihin ja toimeenpanoon  

Vähäsöyrinki pitää selvityksen toimenpide-ehdotuksia toimivina. “Selvitys osoittaa, että ala on jäänyt eräänlaiseen välitilaan, jossa rahoitus ja rakenteet eivät ole kehittyneet ajan mukana vastaamaan alan tarpeisiin. Selvityksessä esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat konkreettisuudessaan erinomaisia. Niiden ytimessä on tutkijoiden selkeä näkemys: rahoitetaan visuaalisten taiteiden toimialaa julkisin varoin tasavertaisesti muihin taiteen toimialoihin nähden. Tämä on myös Suomen Taiteilijaseuran hallitusohjelmatavoitteiden kärkiviesti päättäjille”, Vähäsöyrinki kommentoi.

"Selvityksessä esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat konkreettisuudessaan erinomaisia. Niiden ytimessä on tutkijoiden selkeä näkemys: rahoitetaan visuaalisten taiteiden toimialaa julkisin varoin tasavertaisesti muihin taiteen toimialoihin nähden. Tämä on myös Suomen Taiteilijaseuran hallitusohjelmatavoitteiden kärkiviesti päättäjille”

Annukka Vähäsöyrinki

Sakarias Sokka pitää erittäin tärkeänä, että keskustelua visuaalisten taiteiden pitkään staattiseksi jääneistä rakenteista pidetään yllä. Ennen kaikkea hän toivoo, että moninaisten työryhmien hyvät esitykset ja selvitykset muuttuisivat konkreettisiksi toimenpiteiksi. ”Toivoisin, että uuden hallituskauden alkaessa vältettäisiin tuttu tilanne, jossa todetaan, että voi, onpas ongelmia, ja perustetaan työryhmä puimaan asiaa. Moni työryhmä on monen hallituskauden aikana istunut miettimässä ongelmia pää kuumana. Nyt on aika siirtyä ratkaisuihin ja toimeenpanoon.”

Myös Ojala-Niemelä perää kestävää kulttuuripolitiikkaa uudelta hallitukselta: “Nyt, kun hallitusohjelmaneuvottelut ovat käynnissä, on hyvä keskustella taiteen merkityksestä mahdollisimman laajasti ja näkyvästi. Pääministeri Sanna Marinin hallitus pystyi vaikeista ajoista huolimatta toteuttamaan hallitusohjelman kulttuuripoliittisia toimenpiteitä hyvin. Uudelta hallitukselta sopii odottaa myös vahvaa panostusta suomalaiseen kulttuurikenttään.”

"Uudelta hallitukselta sopii odottaa myös vahvaa panostusta suomalaiseen kulttuurikenttään.”

Johanna Ojala-Niemelä

Visuaaliset taiteet Suomessa -selvityksen kehittämisehdotukset   
 

Visuaaliset taiteet perustana: kehittämisehdotuksia

• Parannetaan ministeriöissä tietopohjaa ja seurantaa rahoituksen osalta.   

• Rahoitetaan visuaalisten taiteiden toimialaa julkisin varoin tasavertaisesti muihin taiteen toimialoihin nähden.    

• Lisätään ja selkeytetään visuaalisten taiteiden toimialalle jaettavia valtionavustuksia. Jaetaan apurahoitusta samassa suhteessa hakijamääriin kuin muilla taiteenaloilla.    

• Saatetaan teosten julkiseen näyttöön perustuva visuaalisten taiteenalojen apurahoitus vastaavalle tasolle kuin kirjastoapurahoitus.    

• Selkeytetään kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden asemaa apurahajärjestelmässä ja varmistetaan heille kohdentuva rahoitus.   

• Rahoitetaan visuaalisten taiteiden yhteisöjä siten, että toimialan verkostot vahvistuvat ja yhteisötoimijat pystyvät maksamaan taiteilijoille korvauksen näiden tekemästä työstä eri osissa toimialan arvoketjua.    

• Vahvistetaan olemassa olevia visuaalisten taiteiden toimialan rakenteita alueellisesti eri puolilla Suomea. Keskeisiin rakenteisiin kuuluvat taidemuseot, taiteilijajärjestöt, residenssit, tapahtumat sekä aluekeskukset.    

• Vahvistetaan taidemuseoiden roolia taiteellisen työskentelyn ja toiminnan tukijana.    

• Selkeytetään residenssejä koskevat taide- ja taiteilijapoliittiset vastuut ja tuetaan olemassa olevia rakenteita.   

• Selkeytetään valtionhallinnon sisällä vastuut julkisen taiteen tukemisesta ja edistämisestä sekä taiteen sisällyttämisestä valtion rakennushankkeisiin.   
     

Visuaaliset taiteet kulttuuripalveluna: kehittämisehdotuksia   

• Vahvistetaan olemassa olevia alueellisia rakenteita siten, että ne voivat kanavoida resursseja toimialan ytimeen eli taiteilijoiden työhön, luovan taiteellisen työn levittämiseen, taiteen saatavuuteen sekä taiteesta käytävän keskustelun edistämiseen.   

• Kokeillaan uusia alueellisia toimintamalleja (esim. ehdotus visuaalisten taiteiden aluekeskusten pilottihankkeesta, Päin näköä, s. 28) ja selvitetään niiden vaikutuksia.   

• Tarjotaan visuaalisten taiteiden toimialan taiteilijoille työmahdollisuuksia osana kulttuuri- ja muiden toimialojen (esim. terveys ja hyvinvointi) palveluita.    

• Vahvistetaan korkeatasoisen taiteen saatavuutta ja tuetaan prosenttiperiaatteen kehittämistä.    

• Parannetaan tiedonkeruuta julkisen taiteen työllisyysvaikutuksista visuaalisten taiteiden toimialalla.   
     

Visuaaliset taiteet liike- ja elinkeinotoimintana: kehittämisehdotuksia   

• Kehitetään työllisyyspolitiikkaa tunnistamaan ja tukemaan itsensä työllistävien taiteilijoiden mahdollisuuksia eri lähteistä ja eri statuksilla samanaikaisesti saatavaan tulonmuodostukseen.    

• Otetaan visuaalisten taiteiden toimiala osaksi elinkeinopolitiikkaa yhdenvertaisesti muiden taiteen toimialojen kanssa.    

• Kehitetään taiteilijakoulutuksen työelämäosaamista.   

• Kootaan ja levitetään lisää tietoa visuaalisten taiteiden toimialasta elinkeinotoimintana sekä kehitetään alan kokonaisarvolaskelmia.    

• Varmistetaan, että apurahoituksella ei korvata yritystoiminnan tukia visuaalisten taiteiden toimialalla. Nykyisellään paljon kohdeapurahoja kohdennetaan välillisesti näyttelyvuokriin. Jos näyttelyvuokrajärjestelmää halutaan ylläpitää, rahoitusta kohdennetaan siihen tarkoitetusta rahoitusinstrumentista (vrt. yritystuet).    

• Kootaan ja levitetään lisää tietoa tekijänoikeustuloista ja niiden merkityksestä visuaalisten taiteiden toimialalla. Selvitetään kehittämistarpeita.