Suomen Taiteilijaseura ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry selvittivät syksyllä toteuttamassaan palkkiokyselyssä erilaisia kuvataiteen alan tehtävistä maksettavia korvauksia. Kartoitettuihin tehtäviin sisältyivät esimerkiksi kuvataiteen opetus- ja asiantuntijatehtävät, taidenäyttelyihin liittyvät tehtävät sekä julkisen taiteen tehtävät. Kyselyyn vastasi 107 ammattikuvataiteilijaa.
Selvityksen tulokset nostavat selkeästi esiin kuvataiteilijoiden työnkuvan hajanaisuuden, korvauskäytäntöjen suuren vaihtelun sekä epävakaan aseman työmarkkinoilla. Vastaukset osoittavat, että kuvataiteilijat tekevät usein työtä korvauksetta, minkä lisäksi alalla on paljon näkymätöntä työtä, jota ei tyypillisesti kirjata työtunneiksi.
”Vastauksista on nähtävissä, että sopimuskäytännöt kuvataiteen alalla ovat edelleen melko jäsentymättömiä. Jopa samoista tehtävistä maksetuissa palkkiosummissa on suuria eroja”, TAKU ry:n toiminnanjohtaja Nea Leo toteaa.
Selvityksen tavoitteena oli koota tilastotietoa, jota kuvataiteilijat voisivat hyödyntää oman työnsä hinnoittelussa. Kuvataiteen alalla on tarve palkka- ja palkkiosuosituksille, joihin taiteilijat voisivat vedota sopimuksia tehdessään. Tällä hetkellä kilpailulainsäädännön rajoitukset estävät esimerkiksi taiteilijajärjestöjä laatimasta virallisia palkkiosuosituksia. Tilanteesta kärsivät erityisesti kuvataiteen kaltaiset taiteenalat, joilla taiteellista työtä ei tyypillisesti tehdä työsuhteessa tai työehtosopimuksen alaisuudessa.
Selvityksen mukaan yleisimmin korvauksetonta työtä tehtiin taidenäyttelyihin liittyvien tehtävien yhteydessä. Suomen Taiteilijaseuran ajama näyttelypalkkiokäytäntö pyrkii turvaamaan taiteilijoille kohtuullisen korvauksen museonäyttelyn yhteydessä suoritetuista työtehtävistä.
Yleisin kuvataiteilijoiden tekemän työn korvausmuoto oli palkkio, paitsi opetustöissä, joissa korvaus maksettiin yleisimmin palkkana. Oli kuitenkin hyvin yleistä, että taiteilija ei saanut mitään korvausta työtehtävän suorittamisesta. Ilmaista työtä esiintyi kaikissa kartoitetuissa työtehtävissä, mutta vähiten opetustehtävissä.
Kyselyssä kerättiin tietoa vastaajien taustoista, työtehtävistä, eri työtehtäviin käytetystä ajasta sekä työstä saaduista korvauksista viimeisen vuoden aikana. Kyselyssä myös selvitettiin, oliko teetetystä työstä kirjallinen sopimus ja noudatettiinko työssä työehtosopimusta.
Kyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista 40 prosenttia työskenteli pääkaupunkiseudulla ja 60 prosenttia muualla Suomessa. Lähes puolet vastaajista oli työskennellyt kuvataiteilijana yli 20 vuotta, ja noin kolmasosa 10–20 vuotta. Kuvataiteilijat ovat yleisesti hyvin korkeasti koulutettuja: puolet vastaajista oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja yli kolmasosa alemman korkeakoulututkinnon.
”Pyrimme keräämään tietoa alan korvauskäytännöistä ja palkkioiden suuruudesta jatkossa säännöllisesti. Vertailukelpoinen tilastotieto auttaa hahmottamaan tilanteen kehittymistä ja edistämään reilujen palkkio- ja korvauskäytäntöjen vakiintumista. On selvää, että kuvataiteilijoiden tekemälle ilmaistyölle on tultava loppu”, Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki toteaa.
Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Annukka Vähäsöyrinki
annukka.vahasoyrinki@artists.fi
p. 040 077 3105