Syyskuussa järjestetty Building Artists’ Futures - Strenghtening Solidarity -symposiumi keräsi Helsingin keskustakirjasto Oodiin runsaslukuisen joukon keskustelemaan tavoista auttaa turvapaikkaa etsiviä taiteilijoita. Esiin nousi niin kestävien kansainvälisten tukiverkostojen rakentaminen kuin kysymykset siitä, miten muualta tulleet pääsevät mukaan paikallisiin taiteilijayhteisöihin.
Building Artists’ Futures – Strengthening Solidarity -symposiumiin Helsingin keskustakirjasto Oodin Maijansaliin kokoontui syyskuun 22. päivänä 2022 laaja joukko eurooppalaisten taiteilijajärjestöjen johtajia sekä aiheesta kiinnostuneita taiteilijoita, kuvataidealan toimijoita sekä residenssitoiminnan ammattilaisia.
Symposiumin järjestivät yhteistyössä Suomen Taiteilijaseura, eurooppalaisten taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö IAA Europe ja brittiläinen kuvataiteen kattojärjestö a-n The Artist Information Company. Tilaisuuden juontajana toimi kuvataiteilija Katriina Haikala. IAA Europen puolesta puheenjohtaja Andrea Křístek Kozárová ja Suomen Taiteilijaseuran puolesta va. toiminnanjohtaja Annu Kemppainen toivottivat yleisön tervetulleiksi.
Ensimmäisessä puheenvuorossa Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäki pohti, miten paikalliset taiteilijajärjestöt voivat tukea maahanmuuttaja- ja pakolaistaiteilijoiden integroimista osaksi paikallista taiteilijayhteisöä. Taiteilijajärjestöille Mäki ehdotti kaiken keskeisen tiedon jakamista englanniksi, positiivisen erityiskohtelun soveltamista haavoittuviin ryhmiin sekä itsekriittisyyttä omien sokeiden pisteiden havainnoimiseksi. Yhteiskunnan tasolla hän kehotti vaikuttamaan sen puolesta, että ulkomaalaistaustaisia taiteilijoita kohdellaan järjestelmätasolla samanarvoisesti sekä puolustamaan sanan ja ilmaisun vapautta.
”Freedom of speech is not enough: you also need resources to speak and opportunities to be heard.” – Teemu Mäki
Egle Ganda Bogdaniene, Liettuan taiteilijayhdistyksen puheenjohtaja, kertoi puheenvuorossaan otsikolla 2022 02 24. Muses are not silent käytännön toimista, miten Liettuassa on tuettu ukrainalaisia taiteilijoita residenssitoiminnalla, taidenäyttelyillä sekä taiteilijoiden järjestämillä teosmyyjäisillä, joiden tulot on ohjattu Ukrainan tukemiseen. Hän vetosi historian esimerkein eurooppalaisia nyt toimimaan.
Erittäin ajankohtaisen Artists At Risk -järjestön toimintaa tuli esittelemään perustaja ja johtaja Marita Muukkonen. Järjestö on liki kymmenen vuoden ajan rakentanut kansainvälistä verkostoa auttaakseen taiteilijoita, jotka ovat kotimaassaan vaarassa tai joutuvat pakenemaan sotaa tai terroria. Muukkonen kertoi, että ennen helmikuuta Artists At Risk -verkostoon kuului 26 residenssilokaatiota. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, taideinstituutiot alkoivat nopeasti tarjota apua, ja äkkiä verkostoon kuului yli 500 instituutiota, jotka kykenivät vastaanottamaan taiteilijoita.
”After Russia attacked Ukraine brutally, for the first time since our work started in 2013, it was art institutions who were in contact with us before the artists. We witnessed a wave of solidarity.” – Marita Muukkonen
Ennen lounasta kuultiin vielä Ukrainasta Suomeen residenssiin tulleen harkovalaisen taiteilijanimellä Dextrum Methodo työskentelevän taiteilijan puheenvuoro. Hänelle mahdollisuus hakea turvaa Suomesta oli mahdollistanut taiteellisen työn jatkamisen vaikeassa tilanteessa.
Tauon jälkeen lavalle astuivat Jaana Denisova ja Dana Neilson. He kertoivat Ukraine Solidarity Residencies -verkostosta, residenssiohjelmasta jonka suomalaiset kuvataidealan toimijat perustivat yhteistyössä maaliskuussa 2022 tukemaan ukrainalaisia taiteilijoita. Nopeasti käynnistetty verkosto haluaa toimia tavanomaisia residenssiohjelmia pitkäkestoisemmin ja joustavammin sekä lisätä ukrainalaisten taiteilijoiden näkyvyyttä Suomessa esimerkiksi näyttelytoiminnalla. Verkoston kautta Suomeen on saapunut tänä vuonna 14 ukrainalaistaiteilijaa.
Yksi heistä on Korppossa residenssissä oleva taiteilija Oksana Mykhanko, joka esitteli symposiumissa taidettaan ennen sotaa ja hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Mykhankon taiteessa näkyy syvä kiinnostus ja rakkaus rakennuksia kohtaan, ja sodan alkamisen jälkeen hän alkoi kuvata teoksissaan myös rakennusten tuhoa. Rakennukset olivat edustaneet hänelle aina pysyvyyttä, mutta sodan alettua rakennukset eivät aina olletkaan paikallaan.
Ukrainalainen Ilya Zabolotnyi aloitti esityksensä kuvailemalla tunnelmaa Kiovassa varhain aamulla helmikuun 24. päivänä 2022, kun kaupunki täyttyi pakenevien ihmisten matkalaukkujen kolinasta ja toisaalta karmivasta hiljaisuudesta. Zabolotnyi perusti Ukrainian Emergency Art Fundin, joka tukee Ukrainaan jääneitä taiteilijoita ja taidelaitoksia, kanavoi kansainvälisiä lahjoituksia Ukrainassa sekä vahvistaa ukrainalaisen kulttuurin näkyvyyttä. Zabolotnyi tarjosi tärkeän näkökulman: residenssien ohella on elintärkeää tukea taiteilijoita myös paikan päällä kriisialueilla. Zabolotnyi esitteli myös Wartime Art Archive -projektin, jonka kuraattorit dokumentoivat reaaliajassa ukrainalaisten taiteilijoiden sota-aiheisia teoksia.
Viimeisenä puhujana Kentissä toimivan vapaan ja vaihtoehtoisen Open School Eastin taiteellinen johtaja Polly Brannan. Hän puhui siitä, miten vapaassa taidekoulutuksessa voidaan tukea maahanmuuttaja- ja turvapaikanhakijataiteilijoiden yhteisöitä, ja miten taideinstituutioilta vaaditaan joustavuutta hyvien arvojen jalkauttamiseksi käytännössä. Näin Open School East on hiljattain voinut vastaanottaa ensimmäisen ukrainalaisen taiteilijan yhteisöönsä.
Loppusanoissa a-n:n johtaja Julie Lomax ja Teemu Mäki vetivät yhteen keskustelun antia.
Symposiumin tunnelma oli kuunteleva ja yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun. IAA Europen eli eurooppalaisten taiteilijajärjestöjen kattojärjestön kansallisten komiteoiden edustajat olivat saapuneet paikan päälle kohtaamaan toisiaan ensimmäistä kertaa sitten pandemian alun. Eurooppa oli paikalla yhdessä salissa, kuuntelemassa ukrainalaisten ääntä ja pohtimassa konkreettisia keinoja auttaa taiteilijoita säilyttämään turvallisuutensa ja vapautensa.
