Toiminnanjohtajan blogi: Edunvalvonta on kestävyyslaji

Vuodenvaihteen molemmin puolin on tapana innostua joko summaamaan mennyttä tai kääntämään katse tulevaan vuoteen. Molemmille on paikkansa. Kuvataiteen kattojärjestön ja edunvalvonnan näkökulmasta vuosi on kuitenkin kovin lyhyt ajanjakso tarkastella tehtyä työtä tai ruksia asioita pois to do -listalta. Harva edunvalvonnan tavoite saavutetaan vuodessa, vaan ilmassa on samanaikaisesti monenlaista palloa: päämääriä, joiden saavuttaminen etenee hyvin; niitä, jotka elävät eri syistä hiljaiseloa ja niitä, jotka ovat vielä saavuttamatta. Työ on useimmiten hidasta ja vaatii kestävyyslajin ominaisuuksia, vaikka joskus tarvitaankin nopeutta ja ketteryyttä. Silti on hyvä silloin tällöin pysähtyä ja arvioida, missä mennään.

Suomen Taiteilijaseuran hallitusohjelmatavoitteiden 2015–2019 kärjessä on kuvataiteilijoille museonäyttelyiden eteen tehtävästä työstä maksettava näyttelypalkkio. Viime vuosiin on mahtunut työryhmätyöskentelyä opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmässä, kyselyitä, selvityksiä, tapaamisia, viestintää.

Vuonna 2017 otettiin näyttelypalkkiotavoitteen ajamisessa kaksi merkittävää edistysaskelta. Opetus- ja kulttuuriministeriö avasi kesällä museoille suunnatun uuden avustuksen, joka oli tarkoitettu taidenäyttelyitä järjestäville museoille taiteilijoiden näyttelypalkkioiden kattamiseksi. Kyseessä oli kokeilu, jonka tavoitteena oli edistää sopimus- ja korvauskäytäntöjä selvittäneen OKM:n loppuraportin suosituksia. Loppusyksystä eduskunnan sivistysvaliokunta esitti näyttelypalkkiosopimukselle määrärahaa valtion vuoden 2018 budjettiin. Tämä on nyt toteutumassa: ministeriö jatkaa näyttelypalkkioavustusta tulevina vuosina. Myös STS:n työ näyttelypalkkioiden edistämiseksi jatkuu. Julkaisimme juuri vapaaseen käyttöön näyttelysopimusmallin, joka toivottavasti helpottaa taiteilijoiden ja museoiden välisiä neuvotteluja ja antaa työkaluja taiteilijan palkkiosta sopimiseen.

Vuonna 2017 teimme hartiavoimin töitä myös kuvataiteen koulutuksen saralla. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi toi mukanaan tervetulleita uudistuksia, kun vuosien saatossa rakennettu, lähes tilkkutäkkimäinen kokonaisuus tuotiin tähän päivään. Hyvää on mm. opintojen henkilökohtaistamisen parantaminen. Liian kova muutosvauhti ja asiantuntijoiden kuulematta jättäminen johtivat kuvataiteen alalla kuitenkin siihen, että kuvataiteen oma tutkinto poistettiin ja kuvataide ympättiin osaksi media-alan perustutkintoa. Kiitos Taiteilija-lehden uutisoinnin ja tuhansien tyrmistyneiden lukijoiden vastustuksen, asia otettiin viimein vakavasti opetus- ja kulttuuriministeriössä, ja pääsimme mukaan vaikuttamaan tutkinnon sisältöihin ja lopulta myös tutkintonimikkeeseen. Joulun alla tämä työ saatiin viimein päätökseen: tutkinnon nimi muuttui media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnoksi, jossa kuvallinen ilmaisu on mukana omana osaamisalanaan. Mediapalvelujen tuottajan tutkinnon rinnalla on kuvallisen ilmaisun toteuttajan tutkinto.

Koko kuvataidekentän puolesta minua ilahduttivat Framen keräämät kuvataidekohteiden käyntitilastot. Kuvataide keräsi vuonna 2016 yhteensä 3,8 miljoonaa kävijää. Tilastotieto on edunvalvonnan työkalupakin ehdoton osa; ilman sitä on moni tavoite jää perustelematta tai taustoittamatta. Nyt voimme kertoa faktana, että suomalaiset ovat kuvataidekansaa. Galleria- ja museonäyttelyitä tai kuvataidetapahtumia ei olisi ilman kuvataiteilijoiden tuottamia sisältöjä. Tämän työn tekijät ansaitsevat työstään korvauksen.

Aloitin muuten kuvataidevuoden 2018 koluamalla Kiasman kolme näyttelyä, yhteensä neljä kerrosta nykytaidetta aina Thaimaasta Suomeen. Pistin ilolla merkille yleisön monimuotoisuuden ja tulin palvelluksi superhyvin, kun salivalvoja selvitti erästä teosta koskevan kysymykseni kollegoidensa kanssa ja etsi minut toisesta kerroksesta kertoakseen vastauksen. Huimaa!

Vuoden alkajaisiksi olen myös selaillut uteliaana museoiden ja gallerioiden näyttelyohjelmia tälle vuodelle. Paljon kiinnostavaa tulossa, Helsingissä ja ympäri Suomen.

Hyvää uutta vuotta kaikille!