Suvi Nurmi: Ekfrasis

Oksasenkatu 11. Kuva: Suvi Nurmi.

Oksasenkatu 11. Kuva: Suvi Nurmi.

Syksyllä 2012 osallistuin Helsingin yliopistolla yleisen kirjallisuustieteen kurssille, joka käsitteli eri taiteenlajien välisiä suhteita. Silloin törmäsin ensimmäistä kertaa sanaan ekfrasis. Käsite on lähtöisin antiikin retoriikasta, jossa sillä tarkoitettiin vaikuttavaa ja eläytyvää verbaalista kuvausta miltei mistä tahansa kohteesta, esimerkiksi maisemasta tai veistoksesta. Kirjallisuudentutkimuksessa käsite on sittemmin rajautunut tarkoittamaan lähes yksinomaan taideteoksen sanallista kuvausta kaunokirjallisuudessa. Jotkut kirjallisuudentutkijat kuten Claus Clüver ovat kuitenkin laajentaneet käsitteen tarkoittamaan myös esimerkiksi rakennusten ja tilojen kuvailua sanojen keinoin.

Kirjoitin käsitteen luentomuistiinpanoihini tavallista painokkaammin kirjaimin ja ajattelin jo silloin, että joskus vielä pitäisin taidenäyttelyn, jonka nimi olisi Ekfrasis. Lähtökohtana olisi se, miten näyttelypaikkana oleva tila tai rakennus hahmottuisi eri ihmisten sanallisen kuvailun perusteella.

Kului kuitenkin vuosia ennen kuin sopivat olosuhteet Ekfrasis-näyttelyn toteuttamiseksi osuivat kohdalle. Kun minulle tarjottiin näyttelyaikaa Oksasenkatu 11 -galleriasta helmikuulle 2016, huomasin tilaisuuteni vihdoin tulleen. Persoonallinen galleriatila värikkäine historioineen tarjosi oivalliset puitteet kaavailemalleni konseptille. Kun vielä kävi ilmi, että galleriatoiminnan alkamisesta tilassa tuli vuonna 2016 kuluneeksi tasan 20 vuotta, ajatus tilan olemukseen ja historiaan pureutuvasta näyttelystä alkoi tuntua erityisen sopivalta.

Kun näyttelyn valmistelu alkoi olla ajankohtaista, lähetin haastattelukutsun kaikille, joiden tiesin tuntevan Oksasenkadun galleriatilan jollakin tapaa. Minulle riitti, että haastateltava oli käynyt tilassa joskus vaikka vuosiakin sitten – sitä ei siis tarvinnut tuntea läpikotaisin. Sain haastateltavikseni 22 eri-ikäistä ja -taustaista ihmistä, joilla jokaisella oli omanlaisensa suhde näyttelytilaan.

Tapasin kunkin haastateltavan kasvokkain ja pyysin jokaista kuvailemaan tilan fyysiset puitteet ulkomuistista mahdollisimman tarkkaan. Oli suunnattoman kiehtovaa, miten eri tavoin sama tila saatettiin muistaa. Joku kuvaili gallerian etutilaa harmoniseksi ja miellyttäväksi, joku toinen tunkkaiseksi ja kellarimaiseksi. Joku piti kierreportaita hienoina ja kauniina, joku toinen puolestaan kammottavina ja vaarallisina. Kellariin moni oli valmis sijoittamaan useammankin kuin yhden huoneen, ja käytävän mallista ja pituudesta oli niin ikään lukuisia toisistaan poikkeavia mielikuvia. Oli myös mielenkiintoista huomata, miten erityyppisiä asioita samasta tilasta oli pistetty merkille.

Näyttelyä varten poimin litteroimastani haastatteluaineistosta irrallisia repliikkejä ja järjestelin ne kuvitteellisiksi vuoropuheluiksi, jotka äänitin kymmenen ääninäyttelijän lausumina. Keskustelut ja niistä poimitut yksittäiset sanat muodostavat galleriatilaan kollektiivisen ekfrasiksen, jossa tila sanallistuu subjektiivisten muistojen ja mielikuvien kautta. Toivon, että katsoja teokseen perehtyessään herää itsekin huomaamaan tilan konkreettiset puitteet uusin silmin ja pistää merkille kaikki ne eriskummalliset yksityiskohdat, jotka tekevät Oksasenkadun galleriasta erityisen. Persoonallinen tila todellakin ansaitsee oman huomionosoituksensa.

Näyttely on avoinna Oksasenkatu 11:ssä 28.2. saakka ti-su klo 12-18.