Suomen Taiteilijaseura: Työttömyysturvan aktiivimalli voi jopa estää taiteilijan työllistymistä

Tiedote 1.2.2018

Suomen Taiteilijaseura on huolissaan vuoden 2018 alusta voimaan tulleesta työttömyysturvan aktiivimallista. Aktiivimalli saattaa rangaista kuvataiteilijaa aiheettomasti, haitata kuvataiteilijan työtä ja estää työllistymistä omassa työssä. Nämä riskit johtuvat kuvataiteilijan työn erityisluonteesta.

Kuvataiteilijan tulot ovat tyypillisesti hyvin epäsäännöllisiä ja monesta eri lähteestä peräisin. Useimmat kuvataiteilijat tekevät taiteellisen työnsä rinnalla ainakin ajoittain jotain palkkatyötä, esimerkiksi opetustyötä. Jos palkkatyötä ei ole tarjolla ja jos teosmyyntituloja tai muita vastaavia ei ole tarpeeksi, taiteilija on työttömyysturvan varassa.

Aktiivimallin mukaan työttömän työttömyysetuus laskee 4,65 %, jos työtön ei kolmen kuukauden aikana ole tehnyt 18 yhteensä tuntia palkkatyötä tai ansainnut yritystoiminnan kautta noin 250 € tai osallistunut työllistymistä edistävään koulutukseen viiden päivän verran.

Taiteilijoita pitää tukea työllistymään omassa ammatissaan

Aktiivimallin ehdot ovat Suomen Taiteilijaseuran näkemyksen mukaan epäoikeudenmukaiset ja haitalliset. Ensinnäkään kuvataiteilijan työssä pärjäämistä ja ammatissa kehittymistä ei edistä se, että kuvataiteilija tekisi 3 kk työttömyysjakson aikana 18 tuntia mitä tahansa palkkatyötä. Kuvataiteilija ei ole työttömyysjakson aikana passiivinen, vaan kehittää ja ylläpitää ammattitaitoaan oma-aloitteisesti sekä pyrkii aktiivisesti hankkimaan toimeentuloa esimerkiksi apurahoja hakemalla. Apurahahakemuksen laatimiseen voi kulua kymmeniä tunteja, mutta apurahan saaminen on silti hyvin epävarmaa. Esimerkiksi valtion taiteilija-apurahan sai viime vuonna vain joka kahdestoista kuvataiteilijahakija. Samoin taidekilpailuissa sijoittuminen on epävarmaa, mutta taiteilijalle se on tärkeä keino edistää uraa, ja kilpailuvoitto voi taata toimeentulon jopa vuosiksi.

Taiteilijaa ei saa rangaista työn kausiluontoisuudesta

Palkkatyöt, jota kuvataiteilija tekee, ovat tyypillisesti hyvin kausiluontoisia, esimerkiksi opetustöitä ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa. Palkkatyöpäivien väliin voi koulujen kalentereiden vuoksi useinkin jäädä kolmen kuukauden työttömyysjaksoja. Niistä ei pitäisi ruveta rankaisemaan taiteilijaa työttömyysetuuden alentamisella.
Suomen Journalistiliitto on arvostellut aktiivimallia siitä, että hallituksen talous- ja työllistämistoimiin liittyvät velvoitteet kohdistuvat lähes yksinomaan työntekijöihin kun työnantajat ovat samanaikaisesti saaneet esimerkiksi verohelpotuksia.

Kuvataidealalla tilanne on vielä muita luovia aloja epäoikeudenmukaisempi, sillä aktiivimalli sysää käytännössä vastuun työttömyydestä yksinomaan työttömille itselleen. Aktiivimallin lähtöoletuksena näyttää olevan väärä käsitys siitä, että kaikille työttömille on nykyään tarjolla joko töitä tai työllistymistä edistävää koulutusta. Kuvataiteilijoista vain kolme prosenttia toimii työsuhteessa ja ehdoton enemmistö on itsensä työllistäviä vapaita taiteilijoita (Taiteilijan asema 2010 -tutkimus). Koska kuvataiteilijoilla on vain ani harvoin työpaikka tai työnantaja, työllistämistoimien kiristäminen ainoastaan heikentää taiteilijan asemaa ilman että alan rakenteet kehittyisivät tukemaan työllistymistä.

Taiteilijaa rangaistaan yrittämisestä

Kuvataiteilijan saamat teosmyyntitulot ja muut vastaavat yritystoimintaan verrattavissa olevat tulot ovat yleensä vielä epäsäännöllisempiä kuin hänen saamansa palkkatulot. Taiteilijalla on keskimäärin ehkä yksi yksityisnäyttely vuodessa tai joka toinen vuosi. Siksi taiteilijan voi olla mahdotonta saada 250 € verran tuloa yritystoiminnasta jokaisella kolmen kuukauden jaksolla.

Työllistymiskoulutus ei vastaa taiteilijan osaamistarpeisiin

TE-keskusten tarjoamat ja hyväksymät työllistymistä edistävät koulutukset ovat hyvin harvoin kuvataiteilijalle sopivia ja hyödyllisiä. Niihin koulutuksiin osallistuminen tuskin oikeasti edistää taiteilijan työllistymistä ja taiteellisessa työssä kehittymistä.

Aktiivimallin tarkkailujaksoa pitäisi vähintään pidentää

Jos aktiivimallista ylipäätään pidetään kiinni merkittävästä vastustuksesta huolimatta, olisi syytä pidentää tarkkailujakso kolmesta kuukaudesta vähintään 12 kuukauteen. Yhden vuoden mittaisella tarkkailujaksolla jo joten kuten näkyy, minkä verran keskimäärin taiteilijalla on palkkatuloa tai myyntituloa — tekeekö hän esimerkiksi vuodessa yli vai alle 72 tuntia palkkatöitä tai saako hän teosmyyntituloa tai muuta vastaavaa yli vai alle 1 000 € edestä vuodessa.

TE-toimistojen pitää hyväksyä kuvataiteilijan omaehtoinen ammattitaidon kehittäminen ja taiteilijan ammatille tyypillisten työtilaisuuksien etsiminen sellaiseksi aktiivisuudeksi, jolla välttyy työttömyysetuuden leikkaamiselta. Kun taiteilija esimerkiksi lähettää näyttelyehdotuksia ja hakee taiteilija-apurahoja, hän on juuri sillä tavalla aktiivinen kuin aktiivimallin henki edellyttää.
Suomen Taiteilijaseura toivoo Suomen hallituksen pohtivan vielä uudelleen työttömyysturvan aktiivimallia, sillä se aiheuttaa ongelmia monille muillekin ammattiryhmille, ei ainoastaan kuvataiteilijoille, ja saattaa haitata työllistymistä, työkyvyn säilymistä ja kehittymistä sen sijaan että edistäisi niitä.

Lisätiedot: Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja
Teemu Mäki,

Haastattelupyynnöt: Suomen Taiteilijaseuran viestintäpäällikkö Miisa Pulkkinen, p. 040 523 9984,

Suomen Taiteilijaseuran kuvapankki: https://app.box.com/v/kuvapankki