Raha etsi taidetta kuvataiteilijoiden ja säätiöiden yhteisessä tilaisuudessa

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta ja Suomen Taiteilijaseura järjestivät yhteistyössä 4.11. Raha etsii taidetta -keskustelu- ja kohtaamistilaisuuden. Tilaisuuden tarkoituksena oli avata keskustelua säätiöiden ja taiteilijoiden kesken. Säätiöiden rahoitusosuus kuvataiteen tukemisessa kasvaa, joten nyt on aika avoimelle keskustelulle asiasta. Yhdessä keskustelemalla voidaan löytää uusia ajatusmalleja ja toimintatapoja, jotka kehittävät alaa ja parantavat eri tahojen välistä vuorovaikutusta.

Rahan ja taiteen liitto kiinnosti yli sataa kuulijaa.

Tilaisuuden ensimmäinen osuus koostui lyhyistä puheenvuoroista. Ensimmäisenä puhujana oli Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu. Hän toivoi puheenvuorossaan, että tilaisuudessa saataisiin avattua aidosti keskustelua ja purettua myyttejä molemmin puolin.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu.

Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Kirsi Korhonen toi esille seuraavana puhujana, että kuvataiteilijan työstä puuttuvat työllistävät rakenteet; myös tekijänoikeuskorvaukset ovat pieniä, myyntiin pitäisi saada lisää osaamista ja apurahoja ei ole tarpeeksi. Tarvitaan keskustelunavauksia ja ymmärryksen lisäämistä. Säätiöt suurina rahoittajina mahdollistavat jatkossakin taiteen tekemisen.

Ensimmäisessä taiteilijapuheenvuorossa Pasi Rauhala ja Teemu Lehmusruusu kertoivat kokemuksiaan apurahoista taiteellisen työn mahdollistajana. He muistuttivat, että erikokoiset apurahat ovat vitaaleja ja toivoivat projektimuotoisia apurahoja aloitteleville taiteilijoille. Valtion apurahoihin he toivovat indeksikorotusta.

Yrittäjyys ja apurahan hakeminen on Lehmusruusun ja Rauhalan mielestä vaikeasti yhteen sovitettava asia. Lehmusruusu ja Rauhala muistuttivat puheenvuorossaan, että yrittäjyys ei sovi kaikille, vaikka yhteiskunnallinen vaatimus taiteilijoiden yrittäjyyteen on kova. He toivovat, että taiteilijoiden ei tarvitsisi perustaa yritystä pakolla.

Lehmusruusu ja Rauhala ihmettelivät Suomen Kulttuurirahaston Katapultti-apurahan lakkauttamista. Katapultti-apuraha oli tarkoitettu taiteilijaryhmille, yhteisöille tai yhdistyksille edistämään ja uudistamaan taiteenalansa asemaa.

Tähän saatiin kommentti heti seuraavassa puheenvuorossa, jonka piti Suomen Kulttuurirahaston Johanna Ruohonen. Katapultti-apuraha lakkautetaan, koska hakemukset eivät vastanneet apurahan tarkoitusta. Tilalle ollaan lanseeraamassa uutta kaksivaiheisella hakumenettelyllä olevaa apurahaa. Hakemuksista tietty osuus pääsee jatkoon, jonka jälkeen hankkeita voidaan jatkokehittää. Kyseessä on yli 100 000 euron apurahoja monivuotisiin hankkeisiin työryhmille, yhteisöille ja yrityksille. Myös VOS-laitokset voivat hakea kyseistä apurahaa. Ruohosen mielestä monipuolinen rahoituspohja on aina toivottavaa ja kannustettavaa. Hän toivookin spontaaneita ideoita kuvataiteen kentältä, mihin taiteen rahoituksen ongelmakohtiin tällaisella rahoitusmallilla voidaan vastata.

Suomen Kulttuurirahaston kaikista taiteen apurahoista kuvataiteen osuus on noin neljännes. Ruohosen mukaan asiantuntijat usein haluavat pilkkoa apurahoja pienemmiksi eli jakaa useammalle ja vähemmän. SKR on julkaissut katsauksen taiteen rahoituksesta Suomessa. ”Rahan kosketus” -julkaisu löytyy verkosta.

Anna Tuori vertaili puheenvuorossaan Suomen ja Ranskan apurahoja.

Anna Tuori vertaili puheenvuorossaan Suomen ja Ranskan apurahoja.

Tilaisuuden toisessa taiteilijapuheenvuorossa Anna Tuori toi esiin apurahan tärkeyden. Näyttelyitä tehdään myös lainarahalla ja toivoen, että seuraavina vuosina saa apurahan. Jos apurahaa ei tule, alkaa kaikki mennä miinukselle. Tuori esitti myös, että apurahan saaminen on suuri osoitus luottamuksesta. Vastavalmistuneelle taiteilijalle apurahan saaminen on ratkaiseva vaihe, joka sitouttaa taiteen tekemiseen.

Tilaisuuden seuraavan puheenvuoron piti Päivi Karttunen Saastamoisen säätiöstä. Hän kertoi säätiön taidekokoelmasta ja uusista avauksista valokuva- ja mediataiteen kentällä. Saastamoisen säätiön uusin projekti on yhteistyö Taideyliopiston kanssa, joka käsittää muun muassa mentorointitoimintaa. He myös rahoittavat Anti-festivaalien palkintoa. Uusien projektien lisäksi säätiö kartuttaa teoskokoelmaansa vuosittain 30–50 teoksella, jotka hankitaan eri-ikäisiltä taiteilijoilta.

Karttunen esitti, että säätiöissä pyritään pitkäjänteisyyteen ja suunnitelmallisuuteen. Ne ovat toiminnan tason sekä jatkuvuuden edellytyksiä, ja niitä pyritään Saastamoisen säätiössä edistämään.

Elina Brotherus puhui hiljaisen ja hitaan työskentelyn puolesta.

Elina Brotherus puhui hiljaisen ja hitaan työskentelyn puolesta.

Kolmannen taiteilijapuheenvuoron pitäjä Elina Brotherus kritisoi säätiöitä rohkeiden avausten hakemisesta ja muistutti, että myös hiljaista työtä tekevän taiteilijan tulisi saada tukea. Hänen mielestään taiteilijan tehtävä ei myöskään ole miettiä tekemisensä yhteiskunnallista vaikuttavuutta, jota Taiteen edistämiskeskus hakemuksissaan peräänkuuluttaa.

Koneen Säätiön yliasiamies Anna Talasniemi muistutti, että myös pitkäjänteinen ja hiljainen työskentely voi olla rohkeaa.

Koneen Säätiön yliasiamies Anna Talasniemi muistutti, että myös pitkäjänteinen ja hiljainen työskentely voi olla rohkeaa.

Seuraavassa puheenvuorossa Koneen säätiön Anna Talasniemi vastasi Elina Brotherukselle, että rohkea avaus voi olla myös pitkäjänteistä, rauhallista ja hiljaista työskentelyä. Rohkeiden avausten luominen tarkoittaa vuoropuhelua – taiteilijoiden ja tutkijoiden tukemista apurahoin. Talasniemi muistutti Koneen säätiön tehtävästä löytää hakemuksista rohkeat avaukset. Myöntöprosentti uusista hakemuksista on 4–5 %. Hakemuksia tuli tämän vuoden syksyllä vajaa 3 000, joista noin kolmasosa oli kuvataiteen hakemuksia.

Tilaisuuden loppuosuus koostui ryhmätyöskentelystä ja keskustelusta. Tilaisuudessa julkaistiin Suomen Taiteilijaseuran teettämän apurahakyselyn tulokset. Kysely tehtiin sähköisesti ja se oli osa tapahtuman valmistelua.

teksti: Hanne Heinonen

Kuvat: Anna Nousiainen.