Keskustelua taiteesta ja hyvinvoinnista

Taiteen hyvinvointivaikutukset ja niiden todentaminen puhututtavat edelleen.  Helsingin Sanomat kirjoitti 9.5.2016 asiasta laajasti otsikolla ’Tuottaako taide hyvinvointia’.

Uskon, että kuvataiteilijat kannattavat kaikkien kansalaisryhmien oikeutta kokea taidetta: myös niiden, jotka esimerkiksi sairauden tai vanhuuden vuoksi eivät pääse museoihin, teattereihin tai konserttisaleihin. Taiteen saavutettavuus on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys.

Jos kulttuurin ja taiteen saavutettavuuden sijaan ensisijainen huomio kohdistuu pelkästään mitattavissa oleviin taiteen hyvinvointivaikutuksiin, ollaan heikoilla jäillä.  Äärimmäisessä tilanteessa taiteen peruspalvelut voisi siis poistaa vaikkapa vanhainkodeista, jos toivottuja vaikutuksia ei saataisi.

Kuten Taideyliopiston Artsequal-tutkimushankkeen varajohtaja Kai Lehikoinen muistuttaa HS:n artikkelissa, taide ja kulttuuri ovat itsessään arvokkaita. Lehikoinen jatkaa, että vaikka talous, kaupunkikehitys tai terveys voivat hyötyä taiteesta ja kulttuurista, se on kuitenkin toissijaista.

Jokainen taiteen kokija on monimutkainen psykofyysisosiaalinen kokonaisuus, jonka kokemus taiteesta on yksilöllinen. Se mikä yhdelle tuo hyvää oloa, on toiselle älyllinen haaste ja vaikuttaa kolmanteen ärsyttävästi. Taiteen vaikutukset ovat yllätyksellisiä, ja siinä mielessä taiteen kokeminen on seikkailu, kuten parhaimmillaan koko elämä.